Metagalleryssa

Taannoin vierailin Torontossa Metagalleryssa Paul Laffoleyn luennoilla. Sain sattumalta kutsun myös Laffoleyn ensimmäisiin avajaisiin Kanadassa. Sinne en kuitenkaan mennyt. Laffoley on Amerikkalainen taiteilijalegenda: Harvardissa opiskellut ja sieltä poispotkittu arkkitehti ja maalari. Hän oli suunnittelemassa World Trade Centerin kakkostornia. Andy Warholl pyysi Laffoleyta "katsomaan televisiota hänen puolestaan". Laffoley katsoi Warhollin puolesta televisiota silloin, kun ohjelmat eivät olleet vielä alkaneet, ja tuli pelkkää lumisadetta.

Laffoleyn maalausten ideat ja toteutus ovat poikkeuksellisen tarkkoja. Tulee mieleen graafikkojen puolelta M.C. Escher, koska Laffoleyn maalauksista voi kysyä samaa kuin Escherin grafiikoista: ovatko ne maalauksia, vai enemmänkin kokeita: tieteellisiä tai filosofisia ajatuskokeita. Laffoley selittää maalauksissaan usein jonkin arkkitehtonisen suunnitelman, jossa on yhdistettynä uusinta teknologiaa, ja kabbalan opetuksia. Kyllä. Melkein yhta epäilyttävää kuin jos joku pyrkisi yhdistamään tulkinnan teoriaa ja Russellin filosofiaa. Ehkä juuri siksi pidin Laffoleyn luennoista. Ne olivat täynnä yllättäviä yhdistelmiä, kuitekin tarkoin ajateltuja ja yksityiskohtaisia. Laffoleylla ei ole kiire. Hän käyttää yhden teoksen valmistumiseen noin kolme vuotta.

Kuvaus luennoista: Mustiin puettu, kalju, pienikokoinen ja kenties juuri siksi niin komea mies puhuu selkeästi. Täydelle salille. Hän selittää eri teoksiaan: Värihengitystä. Laffoley kertoo, kuinka hän ja hänen maalauksensa päätyivät Woodstockiin, ja mitä sitten tapahtui, ekotalosta. Parasta oli, ettei Laffoley ollut hetkittäin todella huuruisista ideoistaan huolimatta stereotyyppihippi, vaan tarkkoihin ideoihin keskittyvä esiintyjä.

Hamiltonissa lunta on maassa jo ihan hyvin.