Opintomatkalla

Sunnuntaina 1.helmikuuta kello kuuden jälkeen havahdun surreaaliseen näkyyn: kuljen autioilla New Yorkin kaduilla pilvenpiirtäjien keskellä. Tuolla liikkuu joku. Kaduilla on savua. Kirjakaupasta kävelee ulos kissa.

Vastaus kysymykseen miksi, oli: Super Bowl Sunday. Kansakunta kerääntyi seuramaan amerikkalaisen jalkapallon suurta jännitysnäytelmää ja sankareita.

Siis seuraa: satunnaisia huomioita opintomatkasta Yaleen, New Haveniin ja lyhyestä tutustumismatkasta New Yorkiin. Olen mennyt kaupungin läpi kerran aiemmin, ja palaan sinne ehkä Russell-kokouksen merkeissä.

Myöhemmin näin lähes analogisen tilanteen lentokentän näytölta: Sotilas kulkee Manhattanin tyhjillä kaduilla. Missään ei ole ketään. Sitten joku kävelee kauempaa häntä lähemmäs, ja kättelee. Ihmisvirrat heräääät eloon, ja tyhjät kadut täyttyvät. Tämä ei kuitenkaan ollut Super Bowl mainos, vaan Irakin veteraanien tukikamppanja: "We know where you're coming from".

Oli opettavaista nähdä yksi viereiluesitelmä Platonista Yalen laitoksella, ja jutella hieman Yalen jatko-opiskelijoiden kanssa. Selvästi tarkka ja terävä kysymysten esittämisen ja vastaamisen kulttuuri on varsin erilaista kuin meillä. Minusta se oli parempaa. Keskityttiin asiaan, ei vain siihen, mitä Russell tai Kant sanoi vuonna viisi. Erinomaisena isäntanä Yalessa ja New Havenissa toimi Tamperelainen kollega, Jani Hakkarainen, joka tekee post.doc tutkimusta Yalen filosofian laitoksella. Jani johdatti seuramaan paitsi esitelmää, myos paikallisten grad. studentien hillittyjä juhlia.

Yalen Kampus on jotain se. Erityisesti kirjasto. Sen aulassa on kortistoja, joissa jotkin pienet luukut oli sidottu yhteen. Syy tähän selviää, kun otetaan kuva kortistoista. Sidotuista pikkulokeroista muodostuu kolme kysymysmerkkiä.

Ehdin käymään peruspaikoissa. Manhattan tuntui ainakin nopean turistin perpektiivistä Torontoakin juttelevaisemmilta. Kaamea maa, ei vaikuttanut, vilkaisulla, menetetyltä. Onhan aina Obama. New York City lienee oma universuminsa verrattuna muuhun maahan. Paikassa pitäisi viettää aikaa kauemmin, jotta voisi sanoa kiinnostavaa.

Mediaa seuratessa tuli toki selväksi, mikä ei maistu. Laihdutusvyö mainokset, joka on: kulttuurin umpiteollistuminen. "But there are no stars on the New York sky, they're all on the ground." havainnoi Lou Reed. Yhtä osuva Adorno taas toteaa, että kulttuuriteollisuus tuottaa "muka suuria persoonallisuuksia". Mittava osa kulttuuriteollisuutta estää ihmistä vapautumasta itsenäisiin päätoksiin kykeneviksi yksilöiksi. That is: viihteellistyminen on politiikan, tieteen ja taiteen määräävä tekijä, hyvässä ja pahassa. Se on paikka, jossa vakavat sosiaaliset ongelmat, joko nostetaan esiin tai siirretään viihteen verhon taa: Reaganin, Sarkozyn, ja Kokoomuksen politiikan voitokkuus, ja syvä ongelmallisuus, piilee juuri siinä, että jotkin oleelliset sosiaaliset ongelmat siirretään tähtiverhon taa.